Satu Kylmämetsä on toiminut Saarni Likeitilla liiketoimintajohtajana tammikuun alusta lähtien. Hän on 7-vuotiaan lapsen äiti, jonka vapaa-aika täyttyy monipuolisista harrastuksista, kuten lapsen korisjoukkueen vanhempivalmennuksesta, säännöllisistä pöytä- ja liveroolipeleistä (ropeista ja larpeista) sekä aktiivisesta osallistumisesta Ropeconin järjestäjätiimiin. Sadun aamut alkavat usein kuntosalilla tai kävelylenkillä. Lisäksi hän viettää ajoittain viikonloppuja MPK:n koulutuksissa opettamassa johtamistaitoja, erityisesti toimintakyvyn näkökulmasta.
Millainen on työhistoriasi ja miten se on auttanut sinua kehittymään nykyiseen rooliisi?
Työuraani voisi kuvailla monipuoliseksi useamman alan yhdistelmäksi. Työura alkoi, kuten monella muullakin varmasti, aikanaan opiskeluiden ohessa kaupan alalla, jossa tein opiskeluiden jälkeen vielä täyttä päivää. Sieltä siirryin finanssialalle, jolla viihdyin jotakuinkin kymmenkunta vuotta ennen kuin toukokuussa 2019 tulin Saarni Likeitille.
Lyhyesti voisi sanoa, että olen asiakaspalvelun kasvatti, josta on kasvanut ihmisten johtaja. Äitini tosin osasi sanoa, että osoitin noita johtamisen lahjoja jo lapsena, tietenkin höystettynä sillä ehdottomuudella ja mustavalkoisuudella, jota päiväkoti-ikäisestä vain voi lähteä. Sitä kulmikkuutta onneksi ikä on hionut. Käytännössä koko työurani olen ollut muutamaa puhdasta asiantuntijatyön roolia lukuun ottamatta esihenkilönä. Uskon tämän taidon toimia johtajana olevan avainasemassa nykyistä roolia ajatellen, unohtamatta tietenkään sitä, että liiketoiminta itsessään on tullut tutuksi.
Satu Kylmämetsä, Liiketoimintajohtaja, Saarni Likeit
Miten kuvailisit työsi ja vapaa-aikasi tasapainoa tällä hetkellä?
Uudessa roolissa ja uudessa työssä on aina hyväksyttävä se, että se on ensimmäiset kuusi kuukautta väsyttävämpää kuin aikaisemmin. Siihen peilaten koen tasapainon olevan hyvä ja keinot oman työn johtamiseen ovat olleet arvokkaassa asemassa tämän tasapainon säilyttämisen kanssa. Tottakai uusi rooli on tarkoittanut karsimista vapaa-ajalta, joka paikkaan ei vaan voi ehtiä. Olen aina ollut, lapsesta saakka, kalenteri- ja listaihminen.
Yksi isoimmista plussapuolista Saarni Likeitilla ja koko Saarni Cloud konsernissa on mielestäni mahdollisuus joustavasti sekä etätyöhön, että oman työn johtamiseen liukuvalla työajalla. Meillä on mahdollisuus tehdä hyvinkin joustavasti hybridimallissa töitä ja liukumilla isompien ja pienempien haasteiden sovittaminen päivään on mahdollista, kalenterin ja oman työn salliessa myös keskellä päivää. Meidän arvoissa on sana inhimillisyys ja johtaminen lähteekin ihminen edellä -ajatuksesta. Konsernin toimitusjohtaja Kaj joskus sanoi, että hän on halunnut mahdollistaa työpaikan, johon lähtökohtaisesti ei harmita tulla aamulla töihin. Tämä ajatus mielestäni välittyy läpi koko konsernin.
Millaisia joustavia käytäntöjä olet hyödyntänyt työn ja vapaa-ajan yhdistämisessä?
Olen hyödyntänyt liukuvaa työaikaa ja mahdollisuutta etätyöhön sen mukaan, kun se on tehnyt vapaa-ajasta ja perhearjesta helpompaa. Etenkin etäpäivämahdollisuudet ovat itselleni tärkeitä, ne antavat mahdollisuuden olla paikalla kotona lähettämässä koululainen kouluun ja samalla mahdollisuuden olla häntä vastassa ja laittaa välipala valmiiksi töiden välissä.
Toinen itselleni tärkeä asia on oman kalenterin hallinta ja siihen liittyvä liukuvan työajan mahdollisuus. Koska liikkumiseni sijoittuu sinne aamuihin, on välillä aamuja, kun ei jaksa herätä ihan kukonlaulun aikaan. Niinä aamuina tulen kalenterin salliessa vähän myöhemmin töihin tinkimättä kuitenkaan aamuisesta liikuntahetkestä.
Voitko antaa esimerkin tilanteesta, jossa konsernin tarjoamat joustot ja toimintatavat, ovat auttaneet sinua ja/tai tiimiäsi työn ja vapaa-ajan yhdistämisessä?
Tyttäreni aloitti koulutaipaleensa tänä vuonna ja niitä ihan ensimmäisiä koulupäiviä on kullakin elämässä vain yksi. Meillä oli silloisessa tiimissä neljällä hengellä sama tilanne kotona ja samaan aikaan rullasivat vielä kesälomat, jolloin resurssointi oli muutoinkin normaalia vajaampi ja kaiken päälle meillä oli kaksi päivää aikaisemmin aloittanut uusi työntekijä. Meistä jokaiselle neljälle olisi siis ehdottomasti ollut hommaa ihan sieltä aamusta alkaen. Ei kuitenkaan tullut kysymykseenkään, etteikö meistä ekaluokkaisen vanhemmista olisi jokainen ollut saattamassa lapsensa koulutien alkuun. Jokaisella vanhemmalla pysyi puhelin ja kone kiinni aamupäivän, näin saatiin olla mukana siinä hetkessä, kun pienestä päiväkoti ja eskarilaisesta tulikin se jo niin iso koululainen. Tämä mielestäni kuvaa sitä luottamusta ja inhimillisyyttä, joka meillä vallitsee koko konsernissa. Jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin työn joustavuus tulee konkreettisesti tarpeeseen. Oli se sitten mitä tahansa asuntokaupoista lasten asioihin tai niihin kurjimpiin hetkiin elämässä, niin meillä mennään konsernissa ihminen edellä ja ymmärretään miten tärkeitä nämä hetket voivat olla. Kun voi olla läsnä silloin toisaalla, kun se inhimillisesti on tarpeen.
Onko sinulla jokin tietty rutiini tai tapa, joka auttaa sinua yhdistämään työn ja vapaa-ajan sujuvasti?
Työpäivän lopuksi katson aina valmiiksi seuraavan päivän tehtävälistan, mahdollisesti priorisoin siellä olevat asiat tärkeysjärjestykseen. Teen pääosin aina toimistolla töitä, jonka takia kävely kotiin on tärkeä siirtymäriitti, usein teen sen siirtymän äänikirjan kanssa. Etäpäivinä tykkään myös hetken ajan kuunnella äänikirjaa samalla kun tyypillisesti teen jotain pientä kotihommaa, esimerkiksi viikkaan pyykkejä. Hetken uppoaminen muuhun maailmaan on tuntunut auttavan mielen siirtymisessä.
Jakaisitko parhaat vinkkisi työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen?
Olen jo pitkään sanonut, että jos se ei ole kalenterissani sitä ei ole olemassa ja jos se ei ole muistikirjassani se ei tapahdu. Tästä olenkin aika ajoin saanut hellyyttäviä muistutuksia kollegoiltani, kun kysymys aloitetaan “Oliko kansien sisällä jo tämä asia…”.
Time blocking on tekniikka, jota olen hyödyntänyt itselleni sopivissa määrin useamman vuoden ajan töissä ja vapaalla. Se vaatii harjoittelua ja itselläni ainakin vaati sen, että aloitan pienissä osissa, en suinkaan työntämällä kalenterin kerralla täyteen. Ennen kaikkea huolehdin sen avulla, että saan huokoisuutta kalenteriini ja saan aikaa myös levolle ja palautumiselle.
Yksi arvokkaimmista opeista viimeajoilta oman työn hallintaan oli vaihtaa Outlookin oletusnäkymä sähköpostin sijaan kalenterinäkymään ja aloittaa työpäivä nimenomaan päivän suunnittelulla, ei sähköposteihin vastaamisella. Jos aloitan aamuni reagoimalla viesteihin, en koskaan pääse pisteeseen, jossa tekisin rauhassa jotain reagoinnin sijaan.
Suunnittelen seuraavan työviikkoni säännöllisesti torstaisin, se antaa mahdollisuuden tehdä perjantaina isompia palaverivalmistautumisia, jos se on tarpeen. Teen samaa myös vapaa-ajallani, eli suunnittelen seuraavan viikon valmiiksi. Onhan se vähän tylsän kuuloista, että varaa itselleen aikaa olla tekemättä mitään, sellainen on kuitenkin tärkeää.
Uusimpana asiana on ehkä tekoälyn käyttö vapaalla. Ateriasuunnitteluni ja reseptit näihin aterioihin pohjaavat tekoälyn ehdotuksiin. Tekoäly myös ehdottaa kaapissa olevista aineista reseptejä, jotta ruokahävikki pienenee. Olen myös käynyt tekoälyn kanssa keskusteluja reittien optimoinnista, pallotellut lapsen juhliin ideoita ja kysynyt askarteluideoita perustuen siihen mitä askartelutarvikkeita kotona on. Kaikkineen se on hyvä tekemään aikatauluehdotuksia ja sellaisestahan kalenteri-ihminen aina tykkää.
